Haaveilua.

Eilinen päivä Turussa verotti voimiani sen verran, että käytän tämän päivän lepäämiseen ilman sen suurempia suunnitelmia. Olen harrastanut tänään asuntohaaveilua, lähinnä olen miettinyt, millaisia huonekaluja haluaisin omaan kämppään jos joskus sellaiseen yksin tulen muuttamaan. Unelma omasta rokokoo-kodista elää vahvana, vaikken usko, että poikaystäväni sellaiseen haluaisi muuttaa. :D



Ensinnäkin haluan tällaisen pukeutumispöydän. Nuo pulleat muodot ovat omalla tavallaan viehkeät ja kauniit, ja sen lisäksi, että saisin pukeutumispöydän jollaisesta olen haaveillut vuosia, saisin todella näyttävän ja elegantin sisustuselementin. Ah, haluan juuri tuollaisen. Ehkä hieman enemmän vaahteranvärisenä tosin.



Jotain tällaista kaavailin vuoteeksi. Vuodekatos on ehdoton, siitä en luovu missään vaiheessa. Prinsessalla on oltava katos suojaamassa hänen untaan, eikö? Tarkemmin ajateltuna kuvan kokonaisuus on aivan ihana: haluan siis tuon kaiken, mutta astetta korkeammalla ja muhkeammalla vuodekatoksella.



Olohuoneeseen haluan ehdottomasti tuollaisia tuoleja. Tosin nuo kyseessä olevat tuolit edustavat ehkä hieman liian yksinkertaista ja sileää tyyliä. Parempaa kuvaa sain tosin hakea pitkään enkä siltikään löytänyt sellaista. Nuo tuolit olisivat täydelliset, jos ne olisivat hitusen koristeellisemmat ja verhoilu olisi helmiäisvaaleanpunaista kangasta. En oikein innostu tuosta keltaisen sukulaisesta...



Koska kirjoittelen paljon ja olen muutenkin työpöydän ääressä viihtyvää lajia, tarvitsen ehdottomasti työpöydän. Tilaa pitää olla paljon, ja laatikot tulevat aina tarpeeseen papereiden ja kaavojen säilytystä varten. Pöydän väri on erityisen miellyttävä, samoin punertavan päällisen.



Sohva pitää olla, vaaleanpunaisena mieluiten, kiitos. ^^

***

Yh tätä hellettä. Imuroin äsken tämän pienehkän yksiön ja alkovin ja olen ihan poikki. Poikaystäväni meni treeneihin Espoon Kiloon, joihin en itse tällä kertaa jaksanut mennä: treeneihin oli ilmoittautunut yli kymmenen henkilöä, eli paikalle ilmaantuisi ainakin kolminkertainen määrä porukkaa. En pidä isoista treeneistä, koska minulla ei ikinä ole niissä ketään, kelle puhua poikaystävääni ja paria kaveria lukuunottamatta. Minulla on niin suuret paineet puhua kaikille, että olen viime aikoina saanut muutaman kerran paniikkikohtauksen treenipaikalla. Minut valtaa niin hirveä pakokauhu, etten uskalla lähteä yksin minnekään, sillä pelkään, etten löydä esim. juna-asemalle ja oikeaan junaan tai treenialueen lähikaupalle. Hämmentävää. En ole koskaan aikaisemmin saanut vastaavia kohtauksia...

Poikkesin taas täysin blogin sisällön rajaamista aiheista. Pyydän anteeksi.

Huh hellettä!

Koko mennyt viikko on ollut yhtä paahdetta täällä päin; helleraja on ylittynyt ainakin kolme kertaa. Usch, en jaksa tätä kuumuutta...

En olekaan ehtinyt bloggailla vähään aikaan. Kiirettä on pitänyt töiden kanssa, ja kuumuus on nollannut pääni ihan kokonaan. Pari kertaa on kyllä tehnyt kovasti mieli kirjottaa jotain, muttamutta. Nojoo. Tässä vähän tiivistelmää menneiltä päiviltä.

Aloitin uuden kalenterin teon tässä pari viikkoa sitten. Kaupoista en ole löytänyt itseäni miellyttävää kalenteria, joten päätin ahkerana tyttönä tehdä sellaisen itse. Löysin Suomalaisesta Kirjakaupasta todella sievän Hello Kitty- vihkon, jonka koristelen tarroilla ja lehdistä leikkaamillani kuvilla. Siitä tulee tosi söpö!



Tänään olikin sitten vuorossa keskiaikamarkkinat Turussa. Odotin markkinoita kovasti, viime Turun reissusta on jo vuosia, ja halusin palavasti päästä Turun linnaan ja tuomiokirkkoon. Itse linnassa emme valitettavasti tällä reissulla käyneet, ja kirkosta minut about potkaistiin ulos varttia myöhemmin alkavan vihkitilaisuuden kanssa. No, aina ei nappaa.

Itse markkinoilla oli todella paljon nähtävää. Kojuja riitti Aurajoen molemmin puolin ja ihmismäärä oli valtava. Ihan kuin koko Turku olisi pakkautunut noille kapeille kujille päivän kuumimmiksi tunneiksi. Olin niin hämmentynyt kaikesta näkemästäni, etten tajunnut ottaa juuri yhtään kuvia...



Yrittäessämme suunnistaa markkinapaikalle suunnilleen kaupungin toisesta päästä kuljimme varsin etelänmeren alueen tyylisten rakennusten ohi. En ollut ajatellutkaan, että Suomesta voisi löytyä jotain näin kaunista! Muistoissani palasin Italiaan Garda-järven vuoristoihin ja niille ihanille kaduille. Oi niitä aikoja. ~



Tähän kuvaan on hyvä lopettaa. ^^