perjantai 16. syyskuuta 2011

"En tarvitse sitä, mutta haluan sen!"

Tämän kirjoituksen otsikko kuvaa todella hyvin reaktiotani erästä kirjaa kohtaan:


Kylpyjä parfymoidussa maidossa, pyörryttävän nopeasti vaihtuvia vaatetusmuoteja, Aurinkokuninkaana tunnetun Ludvig XIV:n isännöimiä juhlia notkuvine pitopöytineen, samppanjavirtoineen ja ilotulituksineen... Samaan aikaan kun yksinvaltiuden ajan aatelisten elämä oli hillitöntä kulutusjuhlaa, tavallinen kansa näki nälkää - aina siihen asti kunnes vuoden 1789 vallankumouksen verivirrat veivät mukanaan koko nautinnonhaluisen aikakauden.Millä tavoin vallankumous muutti asennoitumista muotiin, gastronomiaan ja nautintoihin? Miten 1600- ja 1700-lukujen Ranskan yli pyyhkäisseen kulutushysterian jälkeensä jättämä henkinen ja aineellinen perintö heijastuu meidän aikamme kulutuskulttuuriin? Kiehtova kulttuurihistoriallinen matka vie lukijan modernin kulutuskulttuurin lähteille yli kolmen vuosisadan taakse.

Näin kirjan ensimmäistä kertaa Akateemisessa kirjakaupassa muutamia viikkoja sitten, ja sisälleni syttyi valtava palo: minun oli saatava tuo kirja hinnalla minä hyvänsä. Eilen sitten tulin ostaneeksi sen, enkä kadu ostostani ollenkaan. 38 euroa kirjasta on tosin niin iso summa, että suostun maksamaan sen verran vain teoksista, jotka oikeasti haluan saada. Kirja on totisesti nimensä veroinen, kaunis turhuus. Ei sen omistaminen minua paremmaksi ihmiseksi tee, mutta onnellisemmaksi kyllä.

Minun pitäisi kyllä ehdottomasti hakea kamera kotoa taas käyttöön joksikin aikaa, minulla on niin paljon kuvattavaa!

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Päivitystaukoa.

Töiden takia en ole ehtinyt juuri mitään muuta kuin nukkua, joten bloginkin päivittäminen on hieman jäänyt... Voitte uskoa, etteivät klo 14-23 vuorot toisella puolen kaupunkia ole mitään herkkua. Tosin niistä tulee hyvää tiliä, joten koitan jaksaa.

Lisäksi minulla on paljon uusia kuvattavia esineitä, jotka ansaitsevat tulla esitellyksi tässä blogissa, mutta kameraa minulla ei juuri nyt ole käytössä. Sitä hetkeä odotellessa.

Ahjuu, yksi suurimmista toiveistani liittyen lolitaan on toteutumassa. Se vaatii vielä vain odottelua... ^^

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Haaveilua.

Eilinen päivä Turussa verotti voimiani sen verran, että käytän tämän päivän lepäämiseen ilman sen suurempia suunnitelmia. Olen harrastanut tänään asuntohaaveilua, lähinnä olen miettinyt, millaisia huonekaluja haluaisin omaan kämppään jos joskus sellaiseen yksin tulen muuttamaan. Unelma omasta rokokoo-kodista elää vahvana, vaikken usko, että poikaystäväni sellaiseen haluaisi muuttaa. :D



Ensinnäkin haluan tällaisen pukeutumispöydän. Nuo pulleat muodot ovat omalla tavallaan viehkeät ja kauniit, ja sen lisäksi, että saisin pukeutumispöydän jollaisesta olen haaveillut vuosia, saisin todella näyttävän ja elegantin sisustuselementin. Ah, haluan juuri tuollaisen. Ehkä hieman enemmän vaahteranvärisenä tosin.



Jotain tällaista kaavailin vuoteeksi. Vuodekatos on ehdoton, siitä en luovu missään vaiheessa. Prinsessalla on oltava katos suojaamassa hänen untaan, eikö? Tarkemmin ajateltuna kuvan kokonaisuus on aivan ihana: haluan siis tuon kaiken, mutta astetta korkeammalla ja muhkeammalla vuodekatoksella.



Olohuoneeseen haluan ehdottomasti tuollaisia tuoleja. Tosin nuo kyseessä olevat tuolit edustavat ehkä hieman liian yksinkertaista ja sileää tyyliä. Parempaa kuvaa sain tosin hakea pitkään enkä siltikään löytänyt sellaista. Nuo tuolit olisivat täydelliset, jos ne olisivat hitusen koristeellisemmat ja verhoilu olisi helmiäisvaaleanpunaista kangasta. En oikein innostu tuosta keltaisen sukulaisesta...



Koska kirjoittelen paljon ja olen muutenkin työpöydän ääressä viihtyvää lajia, tarvitsen ehdottomasti työpöydän. Tilaa pitää olla paljon, ja laatikot tulevat aina tarpeeseen papereiden ja kaavojen säilytystä varten. Pöydän väri on erityisen miellyttävä, samoin punertavan päällisen.



Sohva pitää olla, vaaleanpunaisena mieluiten, kiitos. ^^

***

Yh tätä hellettä. Imuroin äsken tämän pienehkän yksiön ja alkovin ja olen ihan poikki. Poikaystäväni meni treeneihin Espoon Kiloon, joihin en itse tällä kertaa jaksanut mennä: treeneihin oli ilmoittautunut yli kymmenen henkilöä, eli paikalle ilmaantuisi ainakin kolminkertainen määrä porukkaa. En pidä isoista treeneistä, koska minulla ei ikinä ole niissä ketään, kelle puhua poikaystävääni ja paria kaveria lukuunottamatta. Minulla on niin suuret paineet puhua kaikille, että olen viime aikoina saanut muutaman kerran paniikkikohtauksen treenipaikalla. Minut valtaa niin hirveä pakokauhu, etten uskalla lähteä yksin minnekään, sillä pelkään, etten löydä esim. juna-asemalle ja oikeaan junaan tai treenialueen lähikaupalle. Hämmentävää. En ole koskaan aikaisemmin saanut vastaavia kohtauksia...

Poikkesin taas täysin blogin sisällön rajaamista aiheista. Pyydän anteeksi.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Huh hellettä!

Koko mennyt viikko on ollut yhtä paahdetta täällä päin; helleraja on ylittynyt ainakin kolme kertaa. Usch, en jaksa tätä kuumuutta...

En olekaan ehtinyt bloggailla vähään aikaan. Kiirettä on pitänyt töiden kanssa, ja kuumuus on nollannut pääni ihan kokonaan. Pari kertaa on kyllä tehnyt kovasti mieli kirjottaa jotain, muttamutta. Nojoo. Tässä vähän tiivistelmää menneiltä päiviltä.

Aloitin uuden kalenterin teon tässä pari viikkoa sitten. Kaupoista en ole löytänyt itseäni miellyttävää kalenteria, joten päätin ahkerana tyttönä tehdä sellaisen itse. Löysin Suomalaisesta Kirjakaupasta todella sievän Hello Kitty- vihkon, jonka koristelen tarroilla ja lehdistä leikkaamillani kuvilla. Siitä tulee tosi söpö!



Tänään olikin sitten vuorossa keskiaikamarkkinat Turussa. Odotin markkinoita kovasti, viime Turun reissusta on jo vuosia, ja halusin palavasti päästä Turun linnaan ja tuomiokirkkoon. Itse linnassa emme valitettavasti tällä reissulla käyneet, ja kirkosta minut about potkaistiin ulos varttia myöhemmin alkavan vihkitilaisuuden kanssa. No, aina ei nappaa.

Itse markkinoilla oli todella paljon nähtävää. Kojuja riitti Aurajoen molemmin puolin ja ihmismäärä oli valtava. Ihan kuin koko Turku olisi pakkautunut noille kapeille kujille päivän kuumimmiksi tunneiksi. Olin niin hämmentynyt kaikesta näkemästäni, etten tajunnut ottaa juuri yhtään kuvia...



Yrittäessämme suunnistaa markkinapaikalle suunnilleen kaupungin toisesta päästä kuljimme varsin etelänmeren alueen tyylisten rakennusten ohi. En ollut ajatellutkaan, että Suomesta voisi löytyä jotain näin kaunista! Muistoissani palasin Italiaan Garda-järven vuoristoihin ja niille ihanille kaduille. Oi niitä aikoja. ~



Tähän kuvaan on hyvä lopettaa. ^^

tiistai 28. kesäkuuta 2011

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Lolita-meme päivä 4

Päivä 4 – 5 ruokaa joista pidät.

1. Kylmäsavulohi. Se on herkkua, ja todella helppo suolapala esimerkiksi illanviettoon tai piknikille. Lisäksi se on helposti yhdisteltävissä ruokalajeihin, kuten salaatteihin, voileipiin ja kiusauksiin. Itselläni tämä on liikakulutuksessa…
2. Suklaa, niin tavalliset suklaalevyt- ja patukat kuin muut makeat tuotokset; leivonnaiset, keksit, erilaiset juomat jne. jne. Kunnon suklaakakku auttaa pahaan oloon erittäin tehokkaasti, ja kupillinen kaakaota päivässä pitää kasvot kirkkaina. ^^
3. Macaronit. Nyt en tarkoita tätä pastaversiota, vaan niitä ihanan pieniä ja makeita ja yltiösuloisia makeisia/leivonnaisia. En ole syönyt näitä paljoakaan, koska en ole vielä itse opetellut tekemään niitä, mutta ne muutamat kappaleet ovat olleet herkullisia. Mielenkiintoisin maku oli ehdottomasti ruusuesanssilla maustetut macaronit, jotka oli värjätty vaaleanpunaisiksi. Sellaisen syödessäni tunsin oloni prinsessaksi!
4. Spaghetti bolognesekastikkeella. Mamma mia.
5. Kotiruoka. Nyt kun olen muuttanut pois kotoa, arvostan yhä enemmän kunnon kotiruokaa ja erityisesti oman äitini laittamaa. Hän käyttää kastikkeisiin aitoa kermaa kunnon maun saamiseksi, ja ne kerrat voi laskea hetkessä jolloin ruoanlaitossa käytettiin jotain valmista osaa. Ruokapöydässä on aina salaattia ja salaattikastiketta, tuoretta ruisleipää ja maitoa, ja ruoka on aina herkullista ja täyttävää. Nykyisin käydessäni kotona syömässä olen aina hyvin lähellä purskahtaa itkuun; niin kovasti kaipaan kunnon kotiruokaa.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Lolita-meme päivä 3

Päivä 3 – 10 asiaa, joita inhoat lolitassa.

1. Kuinka vaikeaa on löytää off-brändinä lolitaan sopivia kenkiä joutumatta maksamaan mansikoita.
2. Tietynlaisen pukeutumisen asettamat rajoitukset. Ikään kuin kukaan jaksaisi koko ajan käyttäytyä kuin prinsessa vaikka olisi kuinka hienot ja suloiset vaatteet yllä.
3. Sään liiallinen vaikutus asuihin. Olisi tosi ihanaa pukeutua lolitaan myös silloin, kun taivas repeää vesisateeseen, mutta materiaalit eivät kestä eikä hienoja vaatteita ole miellyttävää kastella.
4. Kaikki ne lisämaksut ja tullit sun muut, jotka nostavat tilausten hinnat taivaisiin…
5. Bad hairday-tilanteet. Mikä siinä on, kun hiukset eivät aina asetu niin kuin pitäisi?
6. Täydellisyyden tavoittelu. Miksi kaiken pitäisi olla niin sävy sävyyn? Mihin on kadonnut se vapaus tehdä tyylistä juuri itsensä näköinen ilman, että kukaan tulee aukomaan päätään? Eikö ennemminkin pitäisi kannustaa toisia etsimään ja kokeilemaan sitä omaa juttua?
7. Täydellisen alushameen metsästämisen vaikeus…
8. … ja ostaessa ihanan pöyheät hamoset, jotka litistyvät pienimmästäkin tuulenvireestä. Aaaargh.
9. Etenkin miiteissä huomaamani tietynlainen kylmyys varsinkin “uusia” lolitoja kohtaan. Joidenkin on hirvittävän vaikea ottaa toiset mukaan keskusteluihin tai edes huomioida millään tavalla. Se ei oikein kannusta lyöttäytymään lolitayhteisöihin mukaan.
10. Se pakollinen kateuden tunne, kun jollakulla toisella on juuri se mekko tai hame, joka on ollut suurin unelmasi vuosia etkä ole vieläkään saanut sitä itsellesi.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Lolita-meme päivä 2

Päivä 2 – 10 asiaa joita rakastat lolitassa.

1. Ristiriitaista tai ei, rakastan lolitan nimeä. Juu, tiedän tämän kohauttavan Lolita-romaanin ja olen sen itsekin lukenut, mutta plääh siitä. Itse koen nämä kaksi Lolitaa vain samannimisinä ilmiöinä, ihan kuin kaksi ihmistä joilla on sama etunimi. Ei niitä pidä sekoittaa keskenään, vaan kohdella erillisinä ilmiöinä.
2. Alushameet. Keijumaisen keveät ja kohottavat alushameet, oijoi. ♥
3. Huomion kerääminen. Olen ikuinen ekshibitionisti ja rakastan näyttää itseäni ihmisille(en nyt tarkoita mitenkään pornahtavasti). Rakastan sitä tunnetta, kun kaupungilla kerään katseita ja kuiskimisia, sekä positiivisia että negatiivisia. Haluan huomiota ja haluan erottua joukosta. Lolita on siihen sopiva tyyli menemättä millään lailla mauttomuuksiin.
4. Vaikutteet historiasta. Rokokoo on rakkaus. ♥
5. Vaatteiden suunnittelu ja toteutus. Ompelukoneen surraamista ei mikään voita.
6. Asukokonaisuuksien suunnittelu, joko itse vaatteilla tai paperilla ja värikynillä.
7. Inspiraatioiden ja ideoiden metsästys eri lähteistä, erityisesti Tikkurilan värikartasta ja luonnosta.
8. Pikkutyttöjen kommentit ”prinsessamekoista”. ^^
9. Oikeus olla tyttömäinen äärimmäisyyksiin asti.
10. Itsetuntoni kohoaa suihkukoneen lailla tietäessäni, että näytän kauniilta ja sievältä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Uusi alku.

Tämäkin blogi on ollut päivittämättömänä vaikka kuinka pitkään... Olisikohan nyt aika aloittaa kokonaan alusta?

Elikkä siis joo, nimestään huolimatta tämä blogi ei keskity täysin lolitaan, vaan kaikkeen tyttömäiseen ja suloiseen höttöseen, josta allekirjoittanut pitää suuresti. Itse en nimittäin ole 100% lolitaan pukeutuva olento, mutta aihe on suurimpia mielenkiinnon kohteitani. Suomalaisia lolitablogeja olen seurannut kohta pari vuotta ja nyt sain tarpeekseni siitä kutkuttavasta mielihalusta perustaa oma blogi pyhitettynä söpöyden ja eleganttiuden maailmalle.

Toistaiseksi en tule kirjoittamaan kuin ehkä korkeintaan kolme kertaa viikossa, riippuen siitä kuinka paljon juttua syntyy ja miten paljon elämässäni tapahtuu mitään kirjoittamisen veroista. Voisinkin aloittaa lolita-memellä, jonka löysin yhdestä suosikkiblogistani New Vogue Childrenistä(en vielä hallitse linkittämisen jaloa taitoa, mutta hyvät ihmiset, tutustukaa tuohon ihanaan blogiin). Kyseisessä blogissa meme on tehty englanniksi, mutta minä laiskana ihmisenä teen sen äidinkielelläni.


Päivä 1 – 5 asiaa lolita"kuplassasi"

1. Lolitakuplaani kuuluvat makeat herkut. Suloista ja huomiotaherättävää pukeutumista tukevaa naposteltavaa harvoin ovat suolaiset herkut kuten sipsit tai suolapähkinät, mutta sokeriset, huonovointisuutta synnyttävät makeudet sen sijaan ovat. Makeat teet, leivonnaiset, erilaiset keksit ja pikkuleivät sekä suklaa ja muut makeiset ovat minulle yksi selvimmistä tavoista kokea lolita myös sisältä. Kun kerran näytän sievältä ja syötävän suloiselta, miksen olisi sitä myös sisältä päin. :) Vaarana tässä on tietysti erilaiset terveyshaitat, lihominen ja iho-ongelmat, mutta onneksi olen välttynyt niiltä täysin. Sopusointu tässäkin asiassa on päivän sana.
2. Lolitakuplaani kuuluu myös vaatteiden suunnittelu ja valmistus. En omista yhtäkään brändituotetta, vielä, osittain johtuen vaihtelevasta taloudellisesta tilanteestani, joten ainoat vaihtoehdot ovat off-brand- tuotteet ja itse tekeminen. Erityisen paljon olen ommellut itselleni hameita sekä hiuskoristeita, mutta myös muutaman JSK'n. En jostain syystä koe itseäni lolitaksi, jos vain ostan valmiita tuotteita miettimättä yhtään niiden valmistusta. Haluan ommella, ja mikä sen mukavampaa kuin ommella jotain oikein suloista ja ainutlaatuista?
3. Lolitakuplaani kuuluvat historialliset romaanit ja tietokirjat. Rakkauteni rokokoohon, romantiikkaan ja suomalaiseen muinaishistoriaan täyttää elämästäni suuren osan: elän ja hengitän historian lukemista ja opiskelua varten. Haen historiasta vaikutteita pukeutumiseeni, erityisesti koruihin ja asujen pieniin yksityiskohtiin. En voi olla ilman historiaa, se on elämäni.
4. Lolitakuplaani kuuluvat ruusut. Okei, ruusut. Historian kliseisin kukka, runouden raiskaama ja piikkien piilottama kasvikunnan jäsen, jota en voi olla rakastamatta. Ruusut edustavat minulle naisellisuutta, kauneutta, vilpittömyyttä ja elämän haavoittuvuutta. Kaikissa tärkeissä elämäntilanteissani olen saanut ruusuja, joten yhdistän ne myös johonkin suurempaan kokonaisuuteen. En voisi kuvitellakaan maailmaa ilman ruusuja, ne antavat aihetta uskoa, ettei kaikki toivo ole täysin menetetty, että on olemassa vielä kauneutta joka kukkii piikkienkin keskellä.
5. Lolitakuplaani kuuluu tietokone. Ah, tottakai, kenenkä opiskelijatytön elämään ei tietokone kuuluisi? Minulle rakas tietokoneeni, 18-vuotis synttärilahja nimeltä Kaori-chan on tärkeimpiä inspiraatiolähteitäni, sosialisoitumiskeskus ja ajantappokumppanini. Tietokoneeni avulla olen tutustunut lolitaan lähemmin, tavannut muita tyylin edustajia sekä oppinut entistä sosiaalisemmaksi ja luottamaan ihmisiin. Paljosta voin siis olla tälle elektroniikkavempeleelle kiitollinen. Arigatou.