Otsikosta voisi luulla puhuvani Twitteristä tai muusta sosiaalisen median vempaimesta, mutta ei sentään; halusin vain jakaa sen tiedon, että lintujen laulu kuulostaa aivan ihanalta kaiken rankemman musiikin jälkeen. ~
Kävin hetki sitten kävelyllä läheisessä puistossa ja voi että oloni oli kevyempi kuin aikoihin. Maassa ja puiden oksilla oli vielä hieman kastetta, joka tuoksui hyvin hennosti makealle, kottaraiset nahistelivat kastemadosta keskenään ja aurinko paistoi suoraan ja kirkkaasti. En voinut muuta kuin istahtaa sillan kaiteelle, sulkea silmäni ja kuunnella kevään päiväpuuhia. Lähistön koirapuistosta ei kuulunut haukkumista tai muuta ääntä, junia ei mennyt ohi eikä pikkulapsia ollut lähellä; oli vain minä ja luonto. Mieleni teki syleillä puron varren puita ja niiden nuppuja.
Jostain syystä Blogger ei anna lisätä kuvia tällä hetkellä, joten en pääsekään jakamaan kanssanne ihania kuvia, jotka nappasin kävelyni aikana. Hmph.
Aloitin muuten tänään uutta blogia, Croí na foraoisen. Se tulee keskittymään suuriin rakkauksiini, luontoon ja keskiaikaan. Tsekatkaa sekin, toistaiseksi siellä ei ole mitään mieltä mullistavaa, mutta pikkuhiljaa.
Uusista ostoksista laitan kuvat heti, kun se onnistuun.
Toivottavasti löydän nyt enemmän aikaa päivitelläkin.
